Rupesin eilen kelailemaan elämääni ja sitä kuinka asiat on nyt paljon paremmin kuin vielä muutama kuukausi sitten.
1. Mielialani on parempi. En enää masistele ja ahdistuneisuuskin on niin sanotusti normaaleissa mittasuhteissa. En tiedä johtuuko tämä uudesta mielialalääkkeestä vai mistä, mutta musta tuntuu että alan olemaan jo aika lähellä onnellisuutta! Mua ei enää masenna elämä, vaan musta on ihan kiva olla elossa.
2. Nukun ilman unilääkkeitä. Oon vuosia kärsinyt unettomuudesta ja syönyt erinäisiä unilääkkeitä ja väsyttäviä lääkkeitä. Myös mun unirytmi on ihan hyvässä mallissa. Meen aikaisin nukkumaan ja herään ajoissa, viikonloppunakin.
3. Oon nyt lopettanut alkoholin käytön. Ihan vasta hiljattain totesin, ettei viinan juominen sovi mulle. Eikä mua edes niin kiinnosta enää mikään kääniääliö-elämä. Enkä mä pidä siitä olotilasta, kun on niin humalassa ettei pysty pitämään itsestään huolta. Mieluummin oon kokonaan selvinpäin, ja toivon ettei mun tarvitse selitellä tätä päätöstä kenellekään. Jos en juo niin en juo.
4. Tykkään alasta, jota opiskelen. Oon siis Lahden Salpauksessa kasvatus- ja ohjausalalla nyt toisen vuoden opiskelijana. Tein nyt kesällä myös yhden työharkan eräässä vanhusten palvelutalossa, ja voin rehellisesti sanoa että se meni ihan hyvin. Musta tuntuu että mä oon löytänyt sen jutun josta tykkään ja jota haluan tulevaisuudessa tehdä työkseni.
5. Mulla on hyviä kavereita. Koulun kautta oon löytänyt ihan huippua jengiä, ja muutamasta kaverista on tullut tärkeitä ystäviä.
6. Oon ylipäätään nyt enemmän sinut itseni kanssa kuin aiemmin. Oon oppinut hyväksymään sairauteni ja "erilaisuuteni" ja näistä jutuista on muodostunut osa mua. Mulle on ihan fine etten kykene kaikkeen mihin terve kykenee, tällä viittaan sekä somaattisiin että psyykkisiin asianhaaroihin. Oon ymmärtänyt myös, että ei kannata jäädä tuleen makaamaan, vaan eteenpäin pääsee vain menemällä eteenpäin. Ongelmissa kieriskelyn sijaan yritän muuttaa asioita, joihin en ole tyytyväinen elämässäni.
