MITÄ MÄ HALUSIN VUONNA 2014?

Vanhoja vihkoja läpi käydessäni vastaan tuli lista tulevaisuuden suunnitelmista, jotka olin listannut joskus vuonna 2014. Ajattelin että tästä voisi saada hyvän postauksen. Näistä jutuista mä haaveilin 19-vuotiaana:

1. YO-LAKKI 

Sain valkolakkini keväällä 2016 Kouvolan iltalukiosta. Joo, mullahan meni sairastelujen vuoksi lukion suorittamisessa viisi vuotta, mutta kyllä mä olin ylpeä itsestäni kun sain laittaa sen ylioppilaslakin päähäni. 

2. MATKUSTELU

Tällä mä varmaankin tarkoitin omia ulkomaan reissuja. Ja kyllä, tän vuoden maaliskuussa mä kävin kaverin kanssa Norjassa YPA-konferenssissa (YPA = Young People with Albinism). 

3. OMILLEEN MUUTTO

Muutin vuosi sitten elokuussa Kouvolasta Lahteen, omaan pieneen vuokrayksiöön. Vielä joku 5 vuotta sitten en olisi uskonut että näin tulisi käymään.

4. VAALEAMMAT HIUKSET

Noh, blondihan mä nykyään olen!

5. OPISKELU

Viime lukuvuoden opiskelin Lahdessa lähihoitajaksi, mutta se ei ollutkaan mun juttu. Nykyään opiskelen nuoriso- ja yhteisöohjaajaksi samassa oppilaitoksessa.

6. TATUOINTEJA

Mä olen ihan tatskakoukussa, tällä hetkellä leimoja löytyy 4 tai 5, riippuu miten lasketaan. Tavoitteena olisi joskus saada hihat töyteen. :)

7. OMA KOIRA

Tätä mulla ei vielä ole, mutta mulla on vakaa usko että jonain päivänä mä olen emäntä jollekin kivalle noutajalle.

8. ONNELLISUUS

Almost there!

9. TYÖ JOSTA PIDÄN

En ole vielä työelämässä, mutta jonain päivänä haluan työn josta oikeesti tykkään. 

SYXY-LEXA

YES AUTUMN'S HERE AGAIN (TO PUT ALL FORMS OF LIFE TO AN END)

11/10/2010

9/10/2009

AINO VERSUS ANEMIA

Oli talvi vuonna 2010, tais olla helmikuuta tai maaliskuuta. Mulla on vuosittain HPS:n takia verikoekontrollit. Kävin aamulla Valkealan terveyskeskuksen labrassa verikokeissa, ja iltapäivällä sieltä soitettiin mun äidille ja sanottiin että mun hemoglobiini oli 65 eli vaarallisen alhainen (viitearvojen alaraja taitaa naisilla olla noin 120). Mut käskettiin aluesairaalaan uusiin verikokeisiin, joissa hb oli pudonut 60:een. Mun punasolut oli kuulemma pieniä ja epämuodostuneita.

Muistan että mun veri ei ollut enää punaista vaan sellasta oranssia, ihan kun vedellä laimennettua. Multa kysyttiin että mitä oireita mulla oli ollut, mutta eipä mulla ollut kuin vähän väsymystä. Hemoglobiini oli pudonnut niin pikkuhiljaa että keho oli tottunut anemian aiheuttamiin oireisiin. Lääkäri sanoi että mun täytyy mennä keskussairaalaan Kotkaan punasolutiputukseen. Annettiin vaihtoehdot että joko meen ambulanssilla tai omalla kyydillä, ja mun äiti lupautui viemään mut KOKSiin.

Keskussairaalassa odoteltiin lääkäriä ensiavussa/päivystyksessä. Multa otettiin sydänfilmit, laitettiin kanyyli, otettiin keuhkokuvat ja vietiin lastentautien osastolle (olin tuolloin siis 14-vuotias). Mut laitettiin punasolutiputukseen, ensimmäiseen veripussiin tuli puolessa välissä joku häiriö, ja laitettiin uusi A+ pussillinen verta. Seuraavana aamuna (ehkä, en oikein muista), otettiin taas verikokeet, joissa mun hemoglobiini oli noussut vain 80:een. Mulle sanottiin että hb pitää olla vähintään 100 ennen kuin pääsen kotiin. Mulla oli huoli päästä katsomaan mun isosiskon vanhojen tansseja. Seuraavan veripussin jälkeen hemoglobiini oli tasan sata ja pääsin katsomaan illalla niitä vanhoja.

Mun anemia pistettiin tuolloin raudanpuutteen piikkiin, mutta todellinen syy oli mun syömishäiriö. Söin niin olemattomasti ja oksentelin, niin ettei mun elimistö saanut rautaa. Mun kroppa oli menny ns. "hätätilaan" ja yritti tuottaa niitä punasoluja mahdollisimman tehokkaasti, mutta ravinnon puutteen takia punasolut jäivät pieniksi ja epämuodostuneiksi. Hematokrittiäni en muista mutta kai sekin oli alakantissa. Sain vielä muutaman kuukauden rautakuurin ja sen avulla hempparit nousi taas viitearvoihin.

Tässä tarina ja todiste siitä että syömättömyys tekee oikeasti hallaa sun elimistölle. Saattaa tuntua että laihduttaminen on vaan laihduttamista, mutta sairaalloinen laihduttaminen ihan aikuisten oikeasti voi vahingoittaa sun kroppaa.

28/9/2009