lauantai 22. syyskuuta 2018

AINO VERSUS ANEMIA

Oli talvi vuonna 2010, tais olla helmikuuta tai maaliskuuta. Mulla on vuosittain HPS:n takia verikoekontrollit. Kävin aamulla Valkealan terveyskeskuksen labrassa verikokeissa, ja iltapäivällä sieltä soitettiin mun äidille ja sanottiin että mun hemoglobiini oli 65 eli vaarallisen alhainen (viitearvojen alaraja taitaa naisilla olla noin 120). Mut käskettiin aluesairaalaan uusiin verikokeisiin, joissa hb oli pudonut 60:een. Mun punasolut oli kuulemma pieniä ja epämuodostuneita.

Muistan että mun veri ei ollut enää punaista vaan sellasta oranssia, ihan kun vedellä laimennettua. Multa kysyttiin että mitä oireita mulla oli ollut, mutta eipä mulla ollut kuin vähän väsymystä. Hemoglobiini oli pudonnut niin pikkuhiljaa että keho oli tottunut anemian aiheuttamiin oireisiin. Lääkäri sanoi että mun täytyy mennä keskussairaalaan Kotkaan punasolutiputukseen. Annettiin vaihtoehdot että joko meen ambulanssilla tai omalla kyydillä, ja mun äiti lupautui viemään mut KOKSiin.

Keskussairaalassa odoteltiin lääkäriä ensiavussa/päivystyksessä. Multa otettiin sydänfilmit, laitettiin kanyyli, otettiin keuhkokuvat ja vietiin lastentautien osastolle (olin tuolloin siis 14-vuotias). Mut laitettiin punasolutiputukseen, ensimmäiseen veripussiin tuli puolessa välissä joku häiriö, ja laitettiin uusi A+ pussillinen verta. Seuraavana aamuna (ehkä, en oikein muista), otettiin taas verikokeet, joissa mun hemoglobiini oli noussut vain 80:een. Mulle sanottiin että hb pitää olla vähintään 100 ennen kuin pääsen kotiin. Mulla oli huoli päästä katsomaan mun isosiskon vanhojen tansseja. Seuraavan veripussin jälkeen hemoglobiini oli tasan sata ja pääsin katsomaan illalla niitä vanhoja.

Mun anemia pistettiin tuolloin raudanpuutteen piikkiin, mutta todellinen syy oli mun syömishäiriö. Söin niin olemattomasti ja oksentelin, niin ettei mun elimistö saanut rautaa. Mun kroppa oli menny ns. "hätätilaan" ja yritti tuottaa niitä punasoluja mahdollisimman tehokkaasti, mutta ravinnon puutteen takia punasolut jäivät pieniksi ja epämuodostuneiksi. Hematokrittiäni en muista mutta kai sekin oli alakantissa. Sain vielä muutaman kuukauden rautakuurin ja sen avulla hempparit nousi taas viitearvoihin.

Tässä tarina ja todiste siitä että syömättömyys tekee oikeasti hallaa sun elimistölle. Saattaa tuntua että laihduttaminen on vaan laihduttamista, mutta sairaalloinen laihduttaminen ihan aikuisten oikeasti voi vahingoittaa sun kroppaa.

lauantai 8. syyskuuta 2018

DIY VALOKUVAKEHYKSET


DSC_0017
TARVIKKEET:
- itse kehys, omani oli Ikeasta
- servettilakkaa
- servetti
- pensseli

DSC_0018
1. Erottele servetistä kerrokset. Päällimmäinen kerros on se jota tarvitset.

DSC_0019
2. Irrota kehyksestä taustapahvi ja lasi

DSC_0020
2. Revi tai leikkaa servetistä kaitaleita jtka on vähän leveämpiä kuin kehyksen reunat.

DSC_0021
3. "Maalaa" kehyksen reunat servettilakalla.

DSC_0024
4. Aseta servettisuikale kostean servettilakkakerroksen päälle.

DSC_0025
5. Lisää servetin päälle vielä yksi kerros servettilakkaa. Anna kuivahtaa ihan pari minuuttia, sitten voit hellästi repiä ylijääneet servetin reunat. Revi mieluummin pienissä paloissa, ettei kehykseen liimattu osa lähde luistelemaan.

DSC_0026
6. Kokeile erilaisia servettejä.

DSC_0027
7. Toimi samoin kuin yllä.

DSC_0033
8. Anna kuvua kunnolla. Laita kehykseen haluamasi kuva ja taustapahvi takaisin.