tiistai 31. joulukuuta 2019

19 ASIAA VUODELTA 2K19

Vuosi (ja vuosikymmen) lähenee loppuaan ja ajattelin listata asioita tältä kuluneelta vuodelta.

1. Vuoden suosikkibiisi on Sonata Arctican On The Faultline. Kävin myös Sonatan akustisella keikalla helmikuussa Lahden Sibeliustalolla. Oli hieno konsertti!

2. Kävin DKT:ssa eli dialektisessa käyttäytymisterapiassa. Siellä opeteltiin mm. läsnäolotaitoja, tunteiden säätelyä ja ahdistuksen hallintaa.

001DSC_0021

3. Kesällä tein 2+2 viikon työharjoitteun eräässä vanhusten palvelutalossa.

4. Yksissä tuumin pohdittiin mun opettajan kanssa mun opintoja ja sitä, etten välttämättä ainakaan vielä pysty tekemään oman alani hommia. Syysloman jälkeen aloitin Salpauksen Pulssi-pajalla hommat. Oon rakentanut itse huonekaluja ja jotain pienempiä projekteja.

5. Lokakuussa multa operoitiin oikeasta polvesta joku patti pois. Ei se onneksi ollut kuin hyvänlaatuinen kysta, mutta oli se silti hyvä nappasta pois,

002Näyttökuva 2020-12-31 kello 14.42.27

6. Olin tammikuussa sairaalahoidossa mielenterveysongelmieni takia. (Mietin pitkään uskallanko laittaa tätä tähän mutta totesin sitten ettei tässä ole mitään hävettävää.) Mulla aloitettiin myös uusi masennuslääke, jota olen nyt melkein vuoden syönyt ja oon huomannut hyötyä, vaikka annostus onkin tosi pieni.

7. Lääkkeistä puheen ollen, mulle aloitettiin myös beetasalpaajalääkitys, kun mun leposykekin huitelee siellä satasen toisella puolella.

006DSC_0017

8. Pelattiin kavereiden kanssa paljon korttia, unoa ja lautapelejä. Muutaman kerran kävin myös biljardia pelailemassa. En oo siinä kovin hyvä mutta kivaa se on slti!

9. Huhtikuussa ostin itselleni madagaskarinpalmun, mutta se kuoli. :( En vaan osaa pitää kasveja elossa.

10. Toisinaan mietin, että onkohan musta tullut aikuinen. Asioita joista olen tänä vuonna innostunut: tiskiharja, leipälaatikkoo, uusi dosetti, monivitamiinitabletit, kynnysmatto.

004004DSC_0158ta

11. Alkuvuodesta sain uudet siilmälasit.

12. Olin parisen kuukautta curlygirl-metodilla, mutta sitten kyllästyin. Olisi kuitenkin suunnitelmissa aloittaa se rumba uudelleen.

13. Oon syönyt biotiinia jo parisen vuotta, mutta vasta nyt oon alkanut huomaamaan tuloksia. Pituutta ei ole kovin paljoa tullut lisää, mutta tukka on paksuuntunut ja vahvistnut tosi paljon. Kynsissä en oo huomannut mitään muutosta.


009DSC_0122

14. Kyllästyin blondiin tukkaan ja palasin punaiseen väriin. Tässä vielä tuollainen oranssinpunainen, tän jälkeen siirryin ihan puna-punaiseen.

15. Sarjoja joita olen tänä vuonna katsonut: Salkkarit ofc, Modernii perhe, Täydelliset naiset, House, Syke, Uusi päivä, Sinkkuelämää.

16. Lopetin alkoholin juomisen kokonaan. En ota edes sitä yhtä. En pidä itsestäni silloin kun olen humalassa, en osaa huolehtia itsestäni ja muutenkin kännssä olen ääliö. Parempi jättää ottamatta.

010Näyttökuva 2020-12-31 kello 14.56.11

17. Sain joululahjaksi Moccamasterin. <3 Vielä en oo päässyt keitteleääm sillä kahvia, kun oon joulun ajan vanhempieni tykönä eri kaupungissa.

007DSC_0088

18. En kovin paljoa ole ostellut uusia vaatteita tänä vuonna. Enemmän oon ottanut käyttöön jo ennestään omistamiani vaatteita. Muutenkin yritän vähentää pikamuodin ostamista ja ostamista vain ostamisen takia. Esimerkkinä tämä muutaman vuoden takainen Marimekon tunika. Oon myös pyörinyt kirppareilla aika ajoin ja löytänyt sieltä paljon kivoja juttuja.

19. Oon hurahtanut cashew-pähkinöihin! :D Parhaita on ne (onko ne nyt Rainbown) S-marketin siinä violetissa pussissa olevat suolatut cashew-pähkinät. Voisin elää niillä!

Siinä olis sitten varmaan tän vuoden vika postaus. Huomenna luultavasti tulee vielä ilotulituskuvia, mutta toivotan jo nyt kaikille hyvää uutta vuotta! 

maanantai 30. joulukuuta 2019

DIY SÖPÖ PITSIPIPO


DSC_0001
Tarvitset:
- pipo
- pitsinauhaa
- nuppineuloja
- tavallinen parsinneula
- lankaa
- sakset

DSC_0006
Aloita neulaamalla pitsinauha pipon reunaan. Huomioi se, että pipo venyy, eli neulaa pitsinauha vähän löysälle.

Sitten ompele pitsinauha pipon reunaan. Kannattaa ommella myös pitsin yläreuna ettei se ala repsottaa.

DSC_0030

DSC_0038
Valmista!

lauantai 19. lokakuuta 2019

JUTTUI

Tässä tulis sitte vähän tän hetkisiä suosikkeja!

DSC_0020
Uskalla olla onnellinen -kirja! Tämä opus on täynnä inspiroivia ja onnellisuuteen tähtääviä tehtäviä, jotka tulee itse täyttää kirjaan. En oo vielä pitkälle päässyt, mutta vaikuttaa oikein lupaavalta.

DSC_0003
Macin FIX+! Koska multa loppui samaan aikaan sekä primer että setting spray, niin minäpä yhdistin nämä kaksi ja ostin Kicksistä Macin Fix+-tuotteen. On pelittänyt ihan hyvin, ostan ehkä uudestaankin kun pääsee loppumaan.

DSC_0018
Lumenen meikkivoide ja peitevoide! Mun luottomeikkivoiteen (Goshin X-Ceptional Wear) valmistus on mitä luultavimmin lopetettu, joten oli marssittava Kicksiin ja pyydettävä myymälän vaaleinta meikkivoidetta. Mulle tarjottiin Lumenen CC-voidetta, jonka sitten otin kokeiluun. Inasen verran voisi olla vieläkin vaaleampi sävy mulle, mutta tällä mennään. Peitevoide ei concealer on mulle uusi tuttavuus, kun en ole aiemmin moista tuotetta arkimeikissäni käyttänyt, mutta ihan toimiva kaveri tuo on. Tämäkin on vaaleimmassa mahdollisessa sävyssä.

DSC_0022
Mavalan kynsilakka sävyssä Reykjavik! Olen opiskelija opiskelijabudjetilla, mutta oon päättänyt sallia itselleni yhden (1) heräteostoksen kuukaudessa, ja lokakuun ostos oli tämä Mavalan ihanan vaaleanpunaliila kynsilakka. Mavalan lakoissa on mun mielestä ihan hyvä hinta-laatu-suhde, ja vaikka pullo on pieni, ei nämä mun mielestä edes kuivahda kovinkaan nopeasti.

DSC_0026
Jeffree Starin huulipuna sävyssä Cherry Wet! Tämä on jo melko vanha hankinta, mutta koska Jeffree Starin huulipunat nyt vaan on ihan parhaita. :D Tää on mun ehdoton lemppari atm!

Mun opiskelukuviot on nyt vähän muuttuneet viime aikoina, mut teen joskus myöhemmin elämänpäivitys-postausta, sitten kun asiat ovat vähän selkiytyneet.

Mutta hei hyvää syyslomaa niille kenellä se nyt alkaa, mulla ainakin! 

lauantai 12. lokakuuta 2019

AINO VERSUS NÄKÖVAMMA

Se kun bussi ajaa ohi etkä ehtinyt pysäyttää sitä ajoissa.

Se kun hukkaat sun kaverit koulun ruokalassa.

Se kun istut eturivissä etkä silti näe taululle.

Se kun et saa ergonomista työasentoa ja joudut kärsimään niska- ja selkäkivuista.

Se kun et voi koskaan ajaa autoa.

Se kun ihmiset luulee sua ylimieliseksi, vaikka et vaan tunnista ihmisiä ja siksi et moikkaa.

Se kun et näe miltä laiturilta sun juna lähtee.

Se kun sun silmiin sattuu kirkas lumi.

Se kun joudut selittämään sun silmävärveen.

Se kin sun on vaikea lukea karttoja kun niissä teksti on niin pientä.

Se kun et ulkoa päin tunnista auton sisällä olevaa ihmistä.

Se kun et saa selvää pienistä tuoteselosteista.

Se kun et näe pikaruokaravintolan kassan ykäpuolella olevia ruokalistoja.

Tätä listaa voisi jatkaa loputtomin. Yleensä sanon, ettei näkövamma vaikeuta mun elämistä juurikaan, mutta se johtuu enimmäkseen siitä, että mä olen tottunut näihin juttuihin, enkä koe että ne olisi ylitsepääsemättömiä ongelmia. Totuus silti on, että näkövamma rajoittaa mun elämää. Vaikeuksista vaikein on kuitenkin kaiken tän hyväksyminen ja lähes yhtä vaikeaa on näistä kertominen. Siksi tämänkin tekstin julkaisu jännittää.

Tämän "sairauden" (en koe albinismia sairaudeksi, mutta suomen kielessä ei ole sopivaa termiä asialle)  hyväksyminen on ollut elämän mittainen prosessi, joka ei ole vieläkään valmis. Vieläkin mä välttelen katsekontaktia nystagmuksen takia. Esitän että luen taululta jotain vaikken oikeasti näe. Yleensä otan puhelimella kuvan valkokankaasta ja tiirailen kuvaa puhelimesta, mutta silloinkin opettaja saattaa luulla että mä vaan viestittelen kaverin kanssa. Ruokalassa saatan vähän etuilla kavereita, että muut eivät ehdi pöytään ennen minua (suuressa väkijoukossa on vaikeaa löytää ihmisiä). Kodin lähistöllä saatan nyökätä tervehdykseksi kaikille autoille, jos vaikka sattuu olemaan tuttu.

Teini-ikä oli tosi kivulias tän asian kanssa. En halunnut puhua tästä, en sietänyt edes kuulla sanaa "näkövamma". Erilaisuus ahdisti ja oli todella kova tarve kuulua porukkaan. Mulla oli käytössä apuvälineitä, mutta yleensä en käyttänyt niitä. Taulukamerallinen tietokone, mutta siihen en useimmiten edes koskenut koko koulupäivän aikana. Mulla oli fototrooppiset (eli siis uv-valossa tummenevat) lasit, mutta otin ne aina välituntisin ulkona pois etteivät ne tummenisi. Aurinkolasejakaan en halunnut käyttää, mieluummin kärsin päänsäryistä. Oli epätoivoinen tarve olla ihan samanlainen kuin muutkin, vaikka tiesinkin olevani erilainen. Erilaisuutta yritin kaikin keinoin piilotella.

Vaikka teininä pelkäsin omaa erilaisuuttani, nyt aikuisiällä olen todennut olevani ihan samanlainen kuin muutkin. Koulussa musta tuntui että mä olin aina vain se "näkövammainen tyttö" enkä Aino. Tuntui että opettajatkin muistivat minut ertyisoppilaana eikä yhtenä oppilaana muiden joukossa. Epätoivoisesti mä yritin karistaa leimaa pois, että mä olisin ensisijaisesti Aino, sitten myöhemmin vasta näkövammainen. Kaikesta huolimatta mä olen samanlainen ihminen ja toivon että mua myls kohdellaan samanlaisena.

Nykyään mä en korosta oireyhtymääni, mutten myöskään peittele sitä. Apuvälineetkin olen hyväksynyt, nehän on APUvälineitä, niiden tarkoitus on auttaa. Käytän kiikareita sen bussin numeron näkemiseen ja aurunkolasithan nyt on maailman normaalein asia.

En sano, että näkövamma on tuonut mulle hyviäkin asioita, mutta ainakin se on pakottanut luomaan omanlaisia selviytymiskeinoja tilanteista, joissa tarvitaan tarkkaa näköä. Kipeä teini-ikä kasvatti musta vahvemman, vaikka silloin pelkäsin ja tunsin olevani heikko. Loin myös psyykkisiä selviytymiskeinoja, jotta handlaisin vaikeat jutut. Osa näistä keinoista oli vahingollisia, mutta nyttemmin olen löytänyt ne terveet tavat käsitellä asioita.

Näkövamma on vain ominaisuus, mutta se ei määrittele mua ihmisenä. Ja sitä paitsi, kaikilla on jokin erityispiirre jonka kanssa on elettävä. Jollain se on luomi nenässä, jollain se on diabetes, jollain se on hammasrako, mulla se nyt vaan sattuu olemaan näkövamma.

19/10/2015


aDSC_0009 aDSC_0011

lauantai 7. syyskuuta 2019

KÄMPPÄÄN UUSII JUTTUI!

Oon tässä viimeaikoina löytänyt asuntooni jotain kivoja uusia juttuja, tässä siis päivitetty room-tour mun yksiöstä!

aDSC_0001
Kynnysmatto, Vallila

aDSC_0003

aDSC_0006
Uusi laukku, Zalando

aDSC_0007

aDSC_0009
Itse otettuja kuvia, Ifolorilta tilattu

aDSC_0010

aDSC_0012
Korutelineet, Glitter (nää oli tosin vanhoja, otin vaan uudestaan käyttöön)
Valotaulu, Asko?

aDSC_0014
Ei oo sisustusjuttu mutta uusi suosikki, Sonata Arctican uus levy <3

aDSC_0016
Pöytä ja tuolit Ikeasta, taulu saatu lahjaksi siskolta, mut taitaa olla Deseniolta tilattu. Mattokin lahja, en siis tiedä mistä on hommattu.

aDSC_0017
Kirjaintaulu, Sokokselta. Puiset laatikot H&M Home. Viinipullo joku random :D

aDSC_0019
Hyllykkö, en muista mistä.

aDSC_0021
Leipälaatikko Clas Ohlsonilta, samoin sammutuspeite, jota toivon etten koskaan tarvitse.

aDSC_0023
Bambuinen tiskiharja, Kukinnon Kammari (lahtelainen söpö tilpehöörikauppa)

aDSC_0028
Pannunalunen, H&M Home.

aDSC_0031
Matto, tädin tekemä! <3

lauantai 10. elokuuta 2019

6 SYYTÄ OLLA ONNELLINEN

Rupesin eilen kelailemaan elämääni ja sitä kuinka asiat on nyt paljon paremmin kuin vielä muutama kuukausi sitten.

1. Mielialani on parempi. En enää masistele ja ahdistuneisuuskin on niin sanotusti normaaleissa mittasuhteissa. En tiedä johtuuko tämä uudesta mielialalääkkeestä vai mistä, mutta musta tuntuu että alan olemaan jo aika lähellä onnellisuutta! Mua ei enää masenna elämä, vaan musta on ihan kiva olla elossa.

2. Nukun ilman unilääkkeitä. Oon vuosia kärsinyt unettomuudesta ja syönyt erinäisiä unilääkkeitä ja väsyttäviä lääkkeitä. Myös mun unirytmi on ihan hyvässä mallissa. Meen aikaisin nukkumaan ja herään ajoissa, viikonloppunakin. 

3. Oon nyt lopettanut alkoholin käytön. Ihan vasta hiljattain totesin, ettei viinan juominen sovi mulle. Eikä mua edes niin kiinnosta enää mikään kääniääliö-elämä. Enkä mä pidä siitä olotilasta, kun on niin humalassa ettei pysty pitämään itsestään huolta. Mieluummin oon kokonaan selvinpäin, ja toivon ettei mun tarvitse selitellä tätä päätöstä kenellekään. Jos en juo niin en juo.

4. Tykkään alasta, jota opiskelen. Oon siis Lahden Salpauksessa kasvatus- ja ohjausalalla nyt toisen vuoden opiskelijana. Tein nyt kesällä myös yhden työharkan eräässä vanhusten palvelutalossa, ja voin rehellisesti sanoa että se meni ihan hyvin. Musta tuntuu että mä oon löytänyt sen jutun josta tykkään ja jota haluan tulevaisuudessa tehdä työkseni.

5. Mulla on hyviä kavereita. Koulun kautta oon löytänyt ihan huippua jengiä, ja muutamasta kaverista on tullut tärkeitä ystäviä. 

6. Oon ylipäätään nyt enemmän sinut itseni kanssa kuin aiemmin. Oon oppinut hyväksymään sairauteni ja "erilaisuuteni" ja näistä jutuista on muodostunut osa mua. Mulle on ihan fine etten kykene kaikkeen mihin terve kykenee, tällä viittaan sekä somaattisiin että psyykkisiin asianhaaroihin. Oon ymmärtänyt myös, että ei kannata jäädä tuleen makaamaan, vaan eteenpäin pääsee vain menemällä eteenpäin. Ongelmissa kieriskelyn sijaan yritän muuttaa asioita, joihin en ole tyytyväinen elämässäni. 

perjantai 19. heinäkuuta 2019

LOOKBOOK SUMMER 2019

Tässäpä olisi mun suosikkiasuja tältä kesältä!

DSC_0035
MEKKO KIRPPIS
LAUKKU H&M
KENGÄT VANS

DSC_0088
TUNKA MARIMEKKO
LAUKKU ZALANDO
KENGÄT VANS

DSC_0115
TUNIKA KIRPPIS
KENGÄT VANS

DSC_0139
TAKKI-ASIA KIRPPIS
SORTSIT CUBUS
KENGÄT VANS

DSC_0181
MEKKO MONKI
LAUKKU MARIMEKKO
KENGÄT VANS

DSC_0200
HAALARI MANGO
TAKKI-ASIA KIRPPIS
KEMGÄT VANS

DSC_0237
MEKKO INDISKA
KENGÄT VANS
DSC_0069
MEKKO INDISKA
VYÖLAUKKU CARLINGS
LIPPIS MONKI
KENGÄT VANS